Päivä alkoi helpoksi luullulla taksimatkalla kohti TAT toimistoa. Aamutuimaan pikku kiireessaä valkeni, että kuskit eivät osanneet kyseiseen määränpäähän. noh onneksi 8.s paikalle osunut kuski osasi reitin. Saavuimme TAT toimistolle missä odottelimme tunnin verran pakettiautoamme. Jeah ja sattui sopivasti, meidän oppaamme oli oikein sievä thaimaalaistyttö. Meidän ikäisemme ja oikein mukava persoona. Kävimme kiertämässä Bangkokin temppeleitä ja muutama oikein kaunis loytyi myös. Toisen temppelin kohdalla piti kavuta hieman korkeammalle ja opas sattui pelkäämään korkeita paikkoja niin ei muuta kuin petri lähes tulkoon kantoi oppaan pois temppelin korkeuksista genitaalihauiksillaan. Kyllä opasta hymyilytti kun arjalaisvaalea komistus kantaa söpölaista. Kierroksen loputtua meillä oli vielä aikaa ennenkuin bussimme lähti kohti Krabia, joten opas itse ehdotti jos saisi viedä meidät elokuviin. Menimme katsomaan Max paynen ja pakko sanoa etta kuinka hävettää ja raivostuttaa, että tuo hieno peli on pilattu tuollaisella megaluokan munauselokuvalla. Opaskin nauroi elokuvan loputtua ettei ollut nähnyt yhtä huonoa elokuvaa ennen. Sinäänsä hupaisin asia oli se, että ennen elokuvan alkua ihmiset nousivat seisomaan ja kankaalla esitettiin Thaimaan kansallislaulu. Myöskin kankaalla esitettiin kuvia kuninkaasta ja kuningattaresta. Ei mitään propagandaa ei.
Kello löi 19 ja pakettiauto saapui noutamaan meidät toimistolta bussille, mihin sitten änkeydyimme. Bussi oli oikein mukava ja penkit sai melkein makuuasentoon joten nukkuminen oli helpompaa tällä 12h pyhiinvaellusreissulla, Mutta matka oli vasta alkanut. Jose tiedetään nukkumisen taidoistaan tai sen puutteesta kun koko 12h reissattiin ilman minuuttiakaan unta. Kaikki asennot oli kokeiltu vieruskumppanin kanssa lusikassa, selälleen, kyljelleen, vatsalleen jopa lattialle oli yritetty ahtautua. Mutta ei, ei Jose tarvi unta. Ensimmäisella pysähdyksellä vessat olivat perinteista reikä maassa politiikkaa ja kyllä oli kiva väsyneenä pissata reikään, josta nesteet pomppasivat omille kengille ja nilkoille. nams. 10h ajon jalkeen saavuimme bussin vaihtopisteeseen, missä meille Krabiin lähtijoille oli oma kulkuneuvo. Meitä on kusetettu. Koska bussi meni Krabi towniin ja sielta oli kuulemma 45min matka Ao Nangiin, missä meidän oli tarkoitus yöpyä, niin kundi pyysi meiltä ylimääräista 200 bahtia, että meidät kuljetettaisiin Ao Nangiin. Turisti maksaa ja bussi meni muutenkin Ao Nangiin ja raha lensi kankkulan kaivoon. kiitimme tästä rahan ylijumalaa Roope Ankkaa. Itse Ao nangissa me odotimme sitten 2h kuljetusta hotellille minne oli vielä sellainen 20min matka. Saavuttuamme ihmettelimme, että minne meitä viedään kun menimme ehkä suurimman gheton läpi mitä olen henkilokohtaisesti nähnyt, mutta onni onnettomuudessa. Itse Bungalow alue oli todella makea ja bungalowt olivat hienot ja tyylikkaat. Ei valittamista. Steve on tehnyt ensimmaisen asiansa oikein (kundi joka buukkasi reissun toimistolla). Päivä jatkui niin, etta kävimme syömässä hotellin ravintolassa, olkibungalowssa ja söimme perinteisiä Thaimaalaisia liharuokia. Jose ja Samuli ottivat aika tuliset annokset ja voi sanoa, että kyllä vesi virtasi silmistä ja ihan mistä vaan. Harrin lemppari siis. Ruuan jälkeen hotellin omistaja kysyi, etta halutaanko illaksi ladyboyta, pilveä tai viinaa. vastasimme, että ei. Nukkumaan vain aikasin ja ylös huomenna aamulla klo 7.30 ja valmiina kajakoimaan sademetsässä.
Kello on 7.30 ja team rämä nousee vaivalloisesti ylös ja siirtyy aamupalalle hotellin ravintolaan ja sen jälkeen kuljetukseen kohti kajakkipaikkaa. Pienten odottelutuokioiden jälkeen pääsimme liikkeelle kahden istuttavilla kajaakeilla ja lähdimme soutamaan kohti mangometsää vuoren vieressä. Siellä oli paljon tiukkia mutkia ja jouduimme lähes limboamaan oksien ali ja juurien alta jne. Tämä oli ehdottomasti hieno reissu, reissulla nähtiin erilaisia eläimiä, syöteltiin apinoita ja ne vielä hyppivät kajaakeissa ja ihmisten syleissä. Petri pelkäsi apinoita kuin syntiä. Aina kun oltiin lähellä puuta niin Petri tempaisee meidät (jose + petri) jonnekki ulapalle piiloon (apina voi purra meiningillä). Loppuen lopuksi matka sisälsi paljon huikeita näkymiä, tilanteita ja ehdottomasti hieno reissu. Saavuimme takaisin hotellille väsyneinä. Söimme ruokaa taas hotellilla ja suuntasimme Ao Nangin keskustaan viettämään iltaa. Ostimme muutaman kylmän keijon ja nautimme ne rannalla. paljon liikkeellä oli hierojia jotka myivät palveluitaan. Samuli ja Petri jatkoivat kävelyä kun Jose ja Simo totutusti suuntasivat taas thaihierontaan. Tällä kertaa kyllä oli yllätystä kerrakseen kun Simon hieroja oli Ladyboy ja Josella perus 50v mummo. Taisi Simoa pelottaa kun kuvankaunis ladyboy siirsi nivusia hieroessaan pippelia vähän syrjään. Tunsin kun Simo tarrasi kädestäni kiinni ja sanoi hiljaa kuiskaten(äiti). Lopuksi palasimme hotellille nukkumaan. Ensimmäinen yö oli katastrofi Samulilla ja Petrilla. kun Samuli oli sokkona kuin apina laittanut ilmastoinnin noin plus 18 asteeseen ja Petri herää yölla jäässä ja täristen. Hyvinhän se meni taas. Toinen asunto Jose + Simo huomaavat aamulla etta ilmastointi ei toimi, valot eivät toimi ja hiki virtaa kuin puolimaratonilla. Suihkusta tulee kylmää vettä ja tuntuu taas että kuinka turistia vedetään narussa. Toinen yö sujui jo paljon paremmin ja lämpotilat olivat kohdallaan. Seuraavana aamuna herättiin taas kukonlaulun aikaan ja siirryttiin 4 saaren kiertoajelulle laivalla. Nollat taulussa olimme pakanneet mukaan.. hhmm ei mitään muuta kuin itsemme. Kiertoajelulla sitten käytiin neljän saaren rannoilla ja Jose oli pelivetona voinut uida sitten boksereilla, mutta oli lähtenyt kommandona liikkeelle niin olipas hauska katsoa kun muut uivat 35 asteen helteessa. kokonaisuudessaa kiertoajelu oli hiekan tylsä kun kaikki rannat olivat melkein samanlaisia ja päivä kesti lähes 17 asti. Laivalla ryhmän suomalaisosasto paloi pahasti lisää eilisen kajaakkireissusta ja kyllä Simo, Petri ja Samuli näyttivat hauskoilta. Eräs tuntematon mieskin huuteli Samulille RED RED RED sanaa. josella ei ollut hataa tropiikin hirmuisessa helteessä ja erämaataivaltajan askelein talsi virtaa täynnä ja rintakarvat rottingilla. Kotona taas paikkailtiin haavoja aloe veralla ja kylmällä suihkulla. Hotellin taksi ajoi meidat keskustaan ja kävimme syömässä kivassa katukeittiössä ja herra jestas nysät esiin oli niin makoisaa ruokaa ja maksoi euron annos. Ei lopu rahat kesken ei. Otettiin siinä sitten tupla-annokset oikein kun maistui niin makoisalta. Nyt olemme nettikahvilassa kirjaamassa dataa ja kohta kotia kohti nukkumaan, sillä huomenna tenavat lähtee koskenlaskuun. Jaiks pelottaa jo etukäteen, mutta onneksi Simolla ei ole hätää sillä Simo osaa kellua ja Simon äiti on opettanut hänelle, että veden alla ei saa hengittää.
Päivä alkoi huonosti kun koko aamupaiva melkein satoi, mutta tosin se ei suuremmin haitannut ryhmarämän etenemistä, sillä tuleehan siinä koskenlaskussa märkä kumminkin.
tällä kertaa meillä oli henkiloauto kyyti paikanpäälle, mihin oli matkaa 1,5h. Hassua ajatella että kuski ajoi 6 tuntia päivän aikana vain hakeakseen ja viedäkseen meidät takaisin paikasta a paikkaan b. Itse paikalle saavuttuamme aluksi kerrattiin tiettyja laskuun liittyviä varotoimenpiteitä ja tekniikoita. Siten aloitettiin itse setti menimme perätysten noin 20 muun kumiveneen kanssa ja ihmiset iloissaan huutelivat ja kirkuivat, ihan kuin olisi ollut iso D:n keikalla. Koskenlasku oli oikein huisia menoa ja oli rahansa väärti. Tämän jälkeen matkaopas halusi näyttää meille erään kuuluisan vesiputouksen joka osottautui parin metrin pissakaareksi. Ei voinut kuin nauraa asialle :D. Ilta sujui hauskuutellen ja muutaman huurteisen parissa hotellin alueella hengaten hotellin työntekijöiden kanssa.
Aamu numero jotain ja 30.10 herättiin iloisesti ja matkattiin laivalla kohti phi phia. Tämaä sukeltajien ja nuorten suosima paikka olikin oikein mukava asuinsija 4 hölmölle finskille. Majoituimme hotelliin ja kävimme syömässä. Pojat alottelee iltaa punaviinillä ja sen jälkeen parilla tiukalla ja mites kävikään. Menimme paikalliseen thainyrkkeily baariin ja katsoimme hienojen thainyrkkeily sointujen säestyksellä otteluita. Sitten Jose huomaa kyltin, että ilmainen viinakannu kaikille jotka uskaltautuvat kehään. Siitä se sitten lähti. Jose ja Petri astuu kehään uhmaamaan luonnonlakeja, ottamaan kunniansa ja tuhoamaan vastustajansa. Pikkuhumala nosti adrenaliinitasoja ja tunnelma oli käsinkosketeltavissa kun vessassa vaihdettiin nyrkkeilyhousut jalkaan jo kommandona mentiin. Astuimme kehään. suojat päälle ja odoteltiin kongia. kongi lyo ja Jose ja Petri ottavat yhteen noin 200 sadan silmäparin alla. Simo kuvaa kameralla kaikki kolme erää ja ne tulevat youtubeen kunhan ehditään sinne lisäämään. Ensimmäinen erä, Petri kaynyt ottamassa lukua 3 kertaa, toinen era Jose saa pataa, että nurmijarven muulitkin juoksevat karkuun ja kolmas erä on väsyneiden ottelijoiden taistelua kuin rockyssa konsanaan. Tilannetta kuvastaa myös se, että taustamusiikkina oli Eye of the tiger. Lopuksi ottelu päätettiin tasapeliksi ja kummatkin ottelijat keräsivat viinakulhonsa ja menivät lepuuttamaan arpiaan takanurkkaan kaskettomien kanssa. Lopputulos, Josella ja Petrilla mustat silmät, jalkapöydät kipeinä ja mustelmilla potkuista. Kyllä oli aika kiva kokemus. Tästä sisuuntuneina Samuli ja Simo lähtevät ottamaan miehesta mittaa rohkeuden kehään. Ihmiset hurraavat ja samalla ihmettelevat "those crazy finnish guys." Ottelu pärähtää käyntiin ja muutaman tiukan iskun ja hyökkäyksen jälkeen rupesivat jo ensimmäiset hikipisarat valumaan näiden athleettisten vartaloiden pinnalla. Se näky kun Samulin muhkea hauis jännittyy äärimmilleen oli hekumaaninen tapaus. Ottelu oli tiukkaa iskujen vaihtoa ja jännitys ottelijoiden välissä hiposi venäjä - usa jännitetta. Tiukkojen erien jälkeen ottelu päätettiin Simon voitoksi, mutta kaikki kunnia kummallekkin uhmakkaalle ja rohkealle ottelijalle, "thai boxing is not factor for them." Aamupalalla voitaneen sanoa miesten kärsivän kivuista ja krapulasta. Kaduilla kuuluu heittoja, "you are the guys who fought last night....YEAH!!!." Kohti Maya Bayta myöhemmin päivällä ja nukkumaan sademetsään. Over and out!!
Odottelimme hotellilla kontaktihenkilöä, jonka oli määrä hakea meidät camping reissulle ja useita minuutteja myöhässä hän sitten saapui pyörällä. Siinä hän lähti polkemaan kohti lähtöpaikkaa ja turisti juoksee pyörän perässä, jotta pysyy kintereillä. Tavattiin muut saarelle lähtijät ja homman organisoijat. Kirjavaa porukkaa oli joukossa, oli hiljaisia, äänekkäitä, isoja ja pieniä. Porukkaa oli Irlannista, Skotlannista ja Englannista. Laivalla siirryttiin pariin paikkaan uimaan ennenkuin itse Maya Bayhin päästiin. Snorklailimme korallin ja miljoonien kalojen keskellä ja näkymät olivat kyllä kauniit. Saarelle päästyämme laitoimme pystyyn pienen jalkapallo-ottelun ihan sekajoukkueilla ja kyllä englantia puhuvia ihmetytti kun Suomen Sami Hyypiä "Simo" ja Shefki kuqi "Jose" laittoi maaliverkot töttörölle. Kovia oli englantilaiset yrittää ja liukkareita vetää, mutta kyllä pitäisi palloon osua, eikä liukua ohi ;) Ottelun jälkeen vetäydyttiin syömään Phanaeng kanaa, joka on perinteinen kanaruoka Thaimaassa. Ruuan jälkeen jokaiselle annettiin sangollinen rommikolaa, jotta ilta saa arvoisensa spurtin. Sangon jälkeen huomasikin jo kun heikoimmat alkoivat sortua ja unimaittaa jne. Campingin organisoija isoon ääneen kauppasi weediä porukoille ja nähtävästi englishmannet oli kovia vetää kamaa. Siellä ne kaikki tuprutteli ja näki vihreitä miehiä. Me päädyttiin tyytymään sitten ihan omiin rum ja whisky pulloihin. Illan saatossa porukasta löytyi oikein persoonallisia ja outoja yksilöitä. Esim olevinaan yksi homman vetäjistä pienikokoinen Thai kundi, jota sanottiin E.M:ksi (suuri eminem fani) hoki koko illan yhtä riimiä "let's fucking do it!!" Loppuen lopuksi päätyi laittamaan Red hot chili pepperssiä psp portablesta ja lauloi lauluja oikein hyvin sanat osaten ja kitaraa soitellen. Eric? Jerrick? No Derrick, Irkku tyyppi, jonka elämän suuri haaste oli olla esillä koko ajan. Äijä väänsi hirveetä sontaa koko illan ja yön ajan thai nyrkkeilystä ja milloin mistäkin. Aina idean saadessaa hän jauhoi siitä niin kauan, että kukaan ei halunnut kuulla aiheesta enään yhtään mitään. Silti kaikkein hauskin jamppa oli Sean, joka oli Pohjois-Englannista ja hauskinta oli, että Seanin murre oli niin Fucked up, että jopa irkut ja skotit ei ymmärtäny häntä. Itseltä meni varmaan puolet ohi mitä sen suusta tuli ohi. Kellon lyödessä noin 23 Samuli jättää leikin kesken ja sammuu makuualustoille ja Simo tietenkin haki lukua pitkää sylkeä revitellen ja norjan puhuminen on näköjään ollut tämän miehen bravuuri ja alaluokilta lähtien. Petri sinnitteli hyvin mukana, totuus loppupeleissä oli ollut, että kundi ei juonut oikein mitään. Ei näköjään maittanut näin rankan thainyrkkeily / juonti illan jälkeen. Tosin kundilla oli ollut kyseisen illan jälkeen elämänsä yksi ihanimpia krapuloita. Tuntuu kuin juna olisi ajanut päälle ja ainoa mitä toivoo on, että ei pää poksahtaisi. Ilta loppui viimeisten osalta noin 3.30 aamulla ja siirryttiin nukkumaan makuupusseissa Maya Bayn rannalle. Aamu olikin mukava, Jose nukkunut pari tuntia ja aivan sipissä ja kaiken lisäksi ranta vilisi rapuja ja hyttysiä, jotka olivat syöneet kauttaaltaan sammuneet retkeilijät. Kello 7 alkaa kello lyödä ja kuulua huutoja "blekfest, blekfest!!" ja aivan hirveessa myötätuulessa alkaa porukkaa siirtyä syömään paahtoleipiä, kananmunia jne.. Kohta puoliin aloitettiin jo kamojen pakkaaminen ja siirtyminen laivaan, jolla mentiin takaisin Phi Phin saarelle.
Tästä alkaa maailman väsynein siirtyminen kohti Koh Phangania, ensin lautalla Krabille, sieltä maailman väsyneimmällä ei ilmastoidulla bussilla jonnekkin ghettoon, josta Minivanilla Surat Thanin satamaan, josta yölautalla Koh Phanganiin. Alunperin meidän oli tarkoitus olla Koh Phanganilla jo illalla, mutta camping oli venynyt pidemmäksi niin emme ehtineet aamun laivaan Phi Phillä. Ehdimme Koh Phanganissa käydä hotellissamme vain suihkussa ja heti check out ja kohti Koh taon saarta. Onneksi me kolme Jose, Samuli ja Simo teimme vain discovery diving kurssin niin aloitimme vasta seuraavana päivänä hommat, mutta Petri suoritti Open water kurssin ja aloitti parin tunnin päästä 6 tunnin luennot :D ei voinu ku nauraa. Koh Taon saari oli epäilemättä hienoin ja kaunein paikka mihin matkan aikanamme päädyimme. Turisteja ei ollut vielä paljoa ja kaikkialla oli tilaa ja aikaa. Sukelluskouluttajat olivat todella mukavaa ja letkeää porukkaa ja ruoka kohtuuhintaista ja hyvää. Koh Tao on suosittu kristallinkirkkaista vesistään ja itsekin yllätyin 12 metrin sukelluksessa, että laivan kannelta näki 12 metrin syvyyteen ja näki pohjan. Ei vissiin ihan suomenlahden vettä?? Sukeltaminen oli kyllä hienointa mitä reissulla tehtiin, Petrin jutuista on vaikea sanoa kun hän kulki eri kurssista johtuen vähän omilla teillään, mutta ilmeisesti oli nauttinut täysin rintalihaksin sukeltamisesta. Ainoastaa ongelmaksi muodostui maskin ottaminen pois 16m syvyydessä kun nenään meni vettä. Itse muu kolmikko pääsi testaamaan 6 ja 12 metrin sukeltamista. Tosin simo ei nähnyt tätä omaksi hommakseen ja jänisti vedestä jo 6 metrin sukelluksessa. Tosin koska meidän kurssi oli vain päivän mittainen ja altaassa treeni kesti jonku tunnin toisin kuin petellä 6 tuntiä niin luottoa kamoihin ja varmuutta ei voinut olla samoissa määrin.
Oli todella haikea fiilis jättää nämä rannat ja tajuta, että koulu alkaa kohta ja lähteä lombriyah luxuskuljetuksella kohti Bangkokia. Matka kesti sen verran, että olimme kämpillä vasta 01 aikoihin ja monet menivät nukkumaan, koska koululla oli oltava KOULUPUVUSSA klo 10. Jotkut valvoivat vielä mesessä ja nukkuivat sen 3 tuntia.. Kyllä koulussa kyseltiin, miksi musta silmä ?? :D
Tästä on hyvä jatkaa ja onneksi mahdollisuuksia sukelmtamaan ja muualle on joten eiköhän elämä ole oikein mukavaa täälläkin. Terkkuja kaikille tutuille ja sukulaisille. Ryhmä uupunut kiittää ja kumartaa. Uusi teksti ilmestynee ensi viikolla koskien koulun aloitusta.
Kello löi 19 ja pakettiauto saapui noutamaan meidät toimistolta bussille, mihin sitten änkeydyimme. Bussi oli oikein mukava ja penkit sai melkein makuuasentoon joten nukkuminen oli helpompaa tällä 12h pyhiinvaellusreissulla, Mutta matka oli vasta alkanut. Jose tiedetään nukkumisen taidoistaan tai sen puutteesta kun koko 12h reissattiin ilman minuuttiakaan unta. Kaikki asennot oli kokeiltu vieruskumppanin kanssa lusikassa, selälleen, kyljelleen, vatsalleen jopa lattialle oli yritetty ahtautua. Mutta ei, ei Jose tarvi unta. Ensimmäisella pysähdyksellä vessat olivat perinteista reikä maassa politiikkaa ja kyllä oli kiva väsyneenä pissata reikään, josta nesteet pomppasivat omille kengille ja nilkoille. nams. 10h ajon jalkeen saavuimme bussin vaihtopisteeseen, missä meille Krabiin lähtijoille oli oma kulkuneuvo. Meitä on kusetettu. Koska bussi meni Krabi towniin ja sielta oli kuulemma 45min matka Ao Nangiin, missä meidän oli tarkoitus yöpyä, niin kundi pyysi meiltä ylimääräista 200 bahtia, että meidät kuljetettaisiin Ao Nangiin. Turisti maksaa ja bussi meni muutenkin Ao Nangiin ja raha lensi kankkulan kaivoon. kiitimme tästä rahan ylijumalaa Roope Ankkaa. Itse Ao nangissa me odotimme sitten 2h kuljetusta hotellille minne oli vielä sellainen 20min matka. Saavuttuamme ihmettelimme, että minne meitä viedään kun menimme ehkä suurimman gheton läpi mitä olen henkilokohtaisesti nähnyt, mutta onni onnettomuudessa. Itse Bungalow alue oli todella makea ja bungalowt olivat hienot ja tyylikkaat. Ei valittamista. Steve on tehnyt ensimmaisen asiansa oikein (kundi joka buukkasi reissun toimistolla). Päivä jatkui niin, etta kävimme syömässä hotellin ravintolassa, olkibungalowssa ja söimme perinteisiä Thaimaalaisia liharuokia. Jose ja Samuli ottivat aika tuliset annokset ja voi sanoa, että kyllä vesi virtasi silmistä ja ihan mistä vaan. Harrin lemppari siis. Ruuan jälkeen hotellin omistaja kysyi, etta halutaanko illaksi ladyboyta, pilveä tai viinaa. vastasimme, että ei. Nukkumaan vain aikasin ja ylös huomenna aamulla klo 7.30 ja valmiina kajakoimaan sademetsässä.
Kello on 7.30 ja team rämä nousee vaivalloisesti ylös ja siirtyy aamupalalle hotellin ravintolaan ja sen jälkeen kuljetukseen kohti kajakkipaikkaa. Pienten odottelutuokioiden jälkeen pääsimme liikkeelle kahden istuttavilla kajaakeilla ja lähdimme soutamaan kohti mangometsää vuoren vieressä. Siellä oli paljon tiukkia mutkia ja jouduimme lähes limboamaan oksien ali ja juurien alta jne. Tämä oli ehdottomasti hieno reissu, reissulla nähtiin erilaisia eläimiä, syöteltiin apinoita ja ne vielä hyppivät kajaakeissa ja ihmisten syleissä. Petri pelkäsi apinoita kuin syntiä. Aina kun oltiin lähellä puuta niin Petri tempaisee meidät (jose + petri) jonnekki ulapalle piiloon (apina voi purra meiningillä). Loppuen lopuksi matka sisälsi paljon huikeita näkymiä, tilanteita ja ehdottomasti hieno reissu. Saavuimme takaisin hotellille väsyneinä. Söimme ruokaa taas hotellilla ja suuntasimme Ao Nangin keskustaan viettämään iltaa. Ostimme muutaman kylmän keijon ja nautimme ne rannalla. paljon liikkeellä oli hierojia jotka myivät palveluitaan. Samuli ja Petri jatkoivat kävelyä kun Jose ja Simo totutusti suuntasivat taas thaihierontaan. Tällä kertaa kyllä oli yllätystä kerrakseen kun Simon hieroja oli Ladyboy ja Josella perus 50v mummo. Taisi Simoa pelottaa kun kuvankaunis ladyboy siirsi nivusia hieroessaan pippelia vähän syrjään. Tunsin kun Simo tarrasi kädestäni kiinni ja sanoi hiljaa kuiskaten(äiti). Lopuksi palasimme hotellille nukkumaan. Ensimmäinen yö oli katastrofi Samulilla ja Petrilla. kun Samuli oli sokkona kuin apina laittanut ilmastoinnin noin plus 18 asteeseen ja Petri herää yölla jäässä ja täristen. Hyvinhän se meni taas. Toinen asunto Jose + Simo huomaavat aamulla etta ilmastointi ei toimi, valot eivät toimi ja hiki virtaa kuin puolimaratonilla. Suihkusta tulee kylmää vettä ja tuntuu taas että kuinka turistia vedetään narussa. Toinen yö sujui jo paljon paremmin ja lämpotilat olivat kohdallaan. Seuraavana aamuna herättiin taas kukonlaulun aikaan ja siirryttiin 4 saaren kiertoajelulle laivalla. Nollat taulussa olimme pakanneet mukaan.. hhmm ei mitään muuta kuin itsemme. Kiertoajelulla sitten käytiin neljän saaren rannoilla ja Jose oli pelivetona voinut uida sitten boksereilla, mutta oli lähtenyt kommandona liikkeelle niin olipas hauska katsoa kun muut uivat 35 asteen helteessa. kokonaisuudessaa kiertoajelu oli hiekan tylsä kun kaikki rannat olivat melkein samanlaisia ja päivä kesti lähes 17 asti. Laivalla ryhmän suomalaisosasto paloi pahasti lisää eilisen kajaakkireissusta ja kyllä Simo, Petri ja Samuli näyttivat hauskoilta. Eräs tuntematon mieskin huuteli Samulille RED RED RED sanaa. josella ei ollut hataa tropiikin hirmuisessa helteessä ja erämaataivaltajan askelein talsi virtaa täynnä ja rintakarvat rottingilla. Kotona taas paikkailtiin haavoja aloe veralla ja kylmällä suihkulla. Hotellin taksi ajoi meidat keskustaan ja kävimme syömässä kivassa katukeittiössä ja herra jestas nysät esiin oli niin makoisaa ruokaa ja maksoi euron annos. Ei lopu rahat kesken ei. Otettiin siinä sitten tupla-annokset oikein kun maistui niin makoisalta. Nyt olemme nettikahvilassa kirjaamassa dataa ja kohta kotia kohti nukkumaan, sillä huomenna tenavat lähtee koskenlaskuun. Jaiks pelottaa jo etukäteen, mutta onneksi Simolla ei ole hätää sillä Simo osaa kellua ja Simon äiti on opettanut hänelle, että veden alla ei saa hengittää.
Päivä alkoi huonosti kun koko aamupaiva melkein satoi, mutta tosin se ei suuremmin haitannut ryhmarämän etenemistä, sillä tuleehan siinä koskenlaskussa märkä kumminkin.
tällä kertaa meillä oli henkiloauto kyyti paikanpäälle, mihin oli matkaa 1,5h. Hassua ajatella että kuski ajoi 6 tuntia päivän aikana vain hakeakseen ja viedäkseen meidät takaisin paikasta a paikkaan b. Itse paikalle saavuttuamme aluksi kerrattiin tiettyja laskuun liittyviä varotoimenpiteitä ja tekniikoita. Siten aloitettiin itse setti menimme perätysten noin 20 muun kumiveneen kanssa ja ihmiset iloissaan huutelivat ja kirkuivat, ihan kuin olisi ollut iso D:n keikalla. Koskenlasku oli oikein huisia menoa ja oli rahansa väärti. Tämän jälkeen matkaopas halusi näyttää meille erään kuuluisan vesiputouksen joka osottautui parin metrin pissakaareksi. Ei voinut kuin nauraa asialle :D. Ilta sujui hauskuutellen ja muutaman huurteisen parissa hotellin alueella hengaten hotellin työntekijöiden kanssa.
Aamu numero jotain ja 30.10 herättiin iloisesti ja matkattiin laivalla kohti phi phia. Tämaä sukeltajien ja nuorten suosima paikka olikin oikein mukava asuinsija 4 hölmölle finskille. Majoituimme hotelliin ja kävimme syömässä. Pojat alottelee iltaa punaviinillä ja sen jälkeen parilla tiukalla ja mites kävikään. Menimme paikalliseen thainyrkkeily baariin ja katsoimme hienojen thainyrkkeily sointujen säestyksellä otteluita. Sitten Jose huomaa kyltin, että ilmainen viinakannu kaikille jotka uskaltautuvat kehään. Siitä se sitten lähti. Jose ja Petri astuu kehään uhmaamaan luonnonlakeja, ottamaan kunniansa ja tuhoamaan vastustajansa. Pikkuhumala nosti adrenaliinitasoja ja tunnelma oli käsinkosketeltavissa kun vessassa vaihdettiin nyrkkeilyhousut jalkaan jo kommandona mentiin. Astuimme kehään. suojat päälle ja odoteltiin kongia. kongi lyo ja Jose ja Petri ottavat yhteen noin 200 sadan silmäparin alla. Simo kuvaa kameralla kaikki kolme erää ja ne tulevat youtubeen kunhan ehditään sinne lisäämään. Ensimmäinen erä, Petri kaynyt ottamassa lukua 3 kertaa, toinen era Jose saa pataa, että nurmijarven muulitkin juoksevat karkuun ja kolmas erä on väsyneiden ottelijoiden taistelua kuin rockyssa konsanaan. Tilannetta kuvastaa myös se, että taustamusiikkina oli Eye of the tiger. Lopuksi ottelu päätettiin tasapeliksi ja kummatkin ottelijat keräsivat viinakulhonsa ja menivät lepuuttamaan arpiaan takanurkkaan kaskettomien kanssa. Lopputulos, Josella ja Petrilla mustat silmät, jalkapöydät kipeinä ja mustelmilla potkuista. Kyllä oli aika kiva kokemus. Tästä sisuuntuneina Samuli ja Simo lähtevät ottamaan miehesta mittaa rohkeuden kehään. Ihmiset hurraavat ja samalla ihmettelevat "those crazy finnish guys." Ottelu pärähtää käyntiin ja muutaman tiukan iskun ja hyökkäyksen jälkeen rupesivat jo ensimmäiset hikipisarat valumaan näiden athleettisten vartaloiden pinnalla. Se näky kun Samulin muhkea hauis jännittyy äärimmilleen oli hekumaaninen tapaus. Ottelu oli tiukkaa iskujen vaihtoa ja jännitys ottelijoiden välissä hiposi venäjä - usa jännitetta. Tiukkojen erien jälkeen ottelu päätettiin Simon voitoksi, mutta kaikki kunnia kummallekkin uhmakkaalle ja rohkealle ottelijalle, "thai boxing is not factor for them." Aamupalalla voitaneen sanoa miesten kärsivän kivuista ja krapulasta. Kaduilla kuuluu heittoja, "you are the guys who fought last night....YEAH!!!." Kohti Maya Bayta myöhemmin päivällä ja nukkumaan sademetsään. Over and out!!
Odottelimme hotellilla kontaktihenkilöä, jonka oli määrä hakea meidät camping reissulle ja useita minuutteja myöhässä hän sitten saapui pyörällä. Siinä hän lähti polkemaan kohti lähtöpaikkaa ja turisti juoksee pyörän perässä, jotta pysyy kintereillä. Tavattiin muut saarelle lähtijät ja homman organisoijat. Kirjavaa porukkaa oli joukossa, oli hiljaisia, äänekkäitä, isoja ja pieniä. Porukkaa oli Irlannista, Skotlannista ja Englannista. Laivalla siirryttiin pariin paikkaan uimaan ennenkuin itse Maya Bayhin päästiin. Snorklailimme korallin ja miljoonien kalojen keskellä ja näkymät olivat kyllä kauniit. Saarelle päästyämme laitoimme pystyyn pienen jalkapallo-ottelun ihan sekajoukkueilla ja kyllä englantia puhuvia ihmetytti kun Suomen Sami Hyypiä "Simo" ja Shefki kuqi "Jose" laittoi maaliverkot töttörölle. Kovia oli englantilaiset yrittää ja liukkareita vetää, mutta kyllä pitäisi palloon osua, eikä liukua ohi ;) Ottelun jälkeen vetäydyttiin syömään Phanaeng kanaa, joka on perinteinen kanaruoka Thaimaassa. Ruuan jälkeen jokaiselle annettiin sangollinen rommikolaa, jotta ilta saa arvoisensa spurtin. Sangon jälkeen huomasikin jo kun heikoimmat alkoivat sortua ja unimaittaa jne. Campingin organisoija isoon ääneen kauppasi weediä porukoille ja nähtävästi englishmannet oli kovia vetää kamaa. Siellä ne kaikki tuprutteli ja näki vihreitä miehiä. Me päädyttiin tyytymään sitten ihan omiin rum ja whisky pulloihin. Illan saatossa porukasta löytyi oikein persoonallisia ja outoja yksilöitä. Esim olevinaan yksi homman vetäjistä pienikokoinen Thai kundi, jota sanottiin E.M:ksi (suuri eminem fani) hoki koko illan yhtä riimiä "let's fucking do it!!" Loppuen lopuksi päätyi laittamaan Red hot chili pepperssiä psp portablesta ja lauloi lauluja oikein hyvin sanat osaten ja kitaraa soitellen. Eric? Jerrick? No Derrick, Irkku tyyppi, jonka elämän suuri haaste oli olla esillä koko ajan. Äijä väänsi hirveetä sontaa koko illan ja yön ajan thai nyrkkeilystä ja milloin mistäkin. Aina idean saadessaa hän jauhoi siitä niin kauan, että kukaan ei halunnut kuulla aiheesta enään yhtään mitään. Silti kaikkein hauskin jamppa oli Sean, joka oli Pohjois-Englannista ja hauskinta oli, että Seanin murre oli niin Fucked up, että jopa irkut ja skotit ei ymmärtäny häntä. Itseltä meni varmaan puolet ohi mitä sen suusta tuli ohi. Kellon lyödessä noin 23 Samuli jättää leikin kesken ja sammuu makuualustoille ja Simo tietenkin haki lukua pitkää sylkeä revitellen ja norjan puhuminen on näköjään ollut tämän miehen bravuuri ja alaluokilta lähtien. Petri sinnitteli hyvin mukana, totuus loppupeleissä oli ollut, että kundi ei juonut oikein mitään. Ei näköjään maittanut näin rankan thainyrkkeily / juonti illan jälkeen. Tosin kundilla oli ollut kyseisen illan jälkeen elämänsä yksi ihanimpia krapuloita. Tuntuu kuin juna olisi ajanut päälle ja ainoa mitä toivoo on, että ei pää poksahtaisi. Ilta loppui viimeisten osalta noin 3.30 aamulla ja siirryttiin nukkumaan makuupusseissa Maya Bayn rannalle. Aamu olikin mukava, Jose nukkunut pari tuntia ja aivan sipissä ja kaiken lisäksi ranta vilisi rapuja ja hyttysiä, jotka olivat syöneet kauttaaltaan sammuneet retkeilijät. Kello 7 alkaa kello lyödä ja kuulua huutoja "blekfest, blekfest!!" ja aivan hirveessa myötätuulessa alkaa porukkaa siirtyä syömään paahtoleipiä, kananmunia jne.. Kohta puoliin aloitettiin jo kamojen pakkaaminen ja siirtyminen laivaan, jolla mentiin takaisin Phi Phin saarelle.
Tästä alkaa maailman väsynein siirtyminen kohti Koh Phangania, ensin lautalla Krabille, sieltä maailman väsyneimmällä ei ilmastoidulla bussilla jonnekkin ghettoon, josta Minivanilla Surat Thanin satamaan, josta yölautalla Koh Phanganiin. Alunperin meidän oli tarkoitus olla Koh Phanganilla jo illalla, mutta camping oli venynyt pidemmäksi niin emme ehtineet aamun laivaan Phi Phillä. Ehdimme Koh Phanganissa käydä hotellissamme vain suihkussa ja heti check out ja kohti Koh taon saarta. Onneksi me kolme Jose, Samuli ja Simo teimme vain discovery diving kurssin niin aloitimme vasta seuraavana päivänä hommat, mutta Petri suoritti Open water kurssin ja aloitti parin tunnin päästä 6 tunnin luennot :D ei voinu ku nauraa. Koh Taon saari oli epäilemättä hienoin ja kaunein paikka mihin matkan aikanamme päädyimme. Turisteja ei ollut vielä paljoa ja kaikkialla oli tilaa ja aikaa. Sukelluskouluttajat olivat todella mukavaa ja letkeää porukkaa ja ruoka kohtuuhintaista ja hyvää. Koh Tao on suosittu kristallinkirkkaista vesistään ja itsekin yllätyin 12 metrin sukelluksessa, että laivan kannelta näki 12 metrin syvyyteen ja näki pohjan. Ei vissiin ihan suomenlahden vettä?? Sukeltaminen oli kyllä hienointa mitä reissulla tehtiin, Petrin jutuista on vaikea sanoa kun hän kulki eri kurssista johtuen vähän omilla teillään, mutta ilmeisesti oli nauttinut täysin rintalihaksin sukeltamisesta. Ainoastaa ongelmaksi muodostui maskin ottaminen pois 16m syvyydessä kun nenään meni vettä. Itse muu kolmikko pääsi testaamaan 6 ja 12 metrin sukeltamista. Tosin simo ei nähnyt tätä omaksi hommakseen ja jänisti vedestä jo 6 metrin sukelluksessa. Tosin koska meidän kurssi oli vain päivän mittainen ja altaassa treeni kesti jonku tunnin toisin kuin petellä 6 tuntiä niin luottoa kamoihin ja varmuutta ei voinut olla samoissa määrin.
Oli todella haikea fiilis jättää nämä rannat ja tajuta, että koulu alkaa kohta ja lähteä lombriyah luxuskuljetuksella kohti Bangkokia. Matka kesti sen verran, että olimme kämpillä vasta 01 aikoihin ja monet menivät nukkumaan, koska koululla oli oltava KOULUPUVUSSA klo 10. Jotkut valvoivat vielä mesessä ja nukkuivat sen 3 tuntia.. Kyllä koulussa kyseltiin, miksi musta silmä ?? :D
Tästä on hyvä jatkaa ja onneksi mahdollisuuksia sukelmtamaan ja muualle on joten eiköhän elämä ole oikein mukavaa täälläkin. Terkkuja kaikille tutuille ja sukulaisille. Ryhmä uupunut kiittää ja kumartaa. Uusi teksti ilmestynee ensi viikolla koskien koulun aloitusta.
