Kachanaburi ja viimeisimmät viikot

Noniin on uuden blogitekstin aika ja kello lyö 3 aamuyötä täällä Thaimaassa. Istun pimeässä huoneen nurkassa ja mietin ovatko juutalaiset muuttaneet muotoaan, sillä huoneessa on viimeisimpien tutkakuvien mukaan havaittu muurhaisia.

Koulussa kurssit ovat sujuneet lähes jokaiselta melko moitteettomasti ja läsnäolo on ollut ihan ok jokaisella ryhmä rämän jäsenellä. Ainoa outo kurssi on jo mainituksi tullut englanninkielen kurssi, jossa pedofiili Paul terrorisoi Thaimaan nuorisoa edelleen. Jopa uskalsi Paul vittuilla jo meikäläisellekkin. Kurssi kirjassa on joka tehtävän yläosassa kohta mihin pitää kirjoittaa oma nimi. Yhden kerran jätin kirjoittamatta nimen siihen ja kävin tarkastuttamassa tehtävät niin Paul toteaa "Follow the instructions. You didn't wrote your name on the top of the page. Go back to your seat and write it." Jose räjähtää ja rupeaa kiroilemaan suomeksi ja kyllähän kaikki ymmärtävät mitä meikäläinen sanoi vaikkei kieltä osannutkaan. Taisi homenaama burjogeisari pelästyä ja pyysi kyllä anteeksi jälkikäteen. On ollut jo lähellä ettei Jose tokaise perus kommenttia "mä katkasen tolt käden kohta, sillä vain sillä on väliä paljon nousee penkistä ;)." Mutta jotta jokainen ymmärtää englanninkielen kurssin ongelmat niin kyseisiä tehtäviä olemme tehneet luennoilla; taittaneet paperilentokoneita, kirjoittaneet piirtoheittimen käyttöohjeet jne. Voi kyynel toteaa Mooses haudassaan kun tätä lukee.

Kundit viihteellä

Perjantai mittarissa ja on aika käydä ulkona. Olimme valinneet lähiclubit taas määränpääksi ja hyviä alkuja otettiinkin Petrin ja Jyrin viinaksilla. Pelkkää tiukkaa on homman nimi. Ainoa miinus, että kaikilla on niin erilaiset musiikkimaut. Yksi haluaa vanhaa old school rappia, toinen Frogging mollya eli irkkurilluttelua ja kolmas trancee.. Minkäs teet, joten Captain Jack soimaa ja fiilis kattoon. Otettiin taksi clubille nimeltä Kazan. Clubin ovella otetaa sitten ekat naurut kun Samuli oli lähtenyt sandaaleilla baariin ja ovella sanotaan, että ei käy. No Samuli saa vuokrakengät baarilta, jotka osoittautuivat olevan myöskin sandaalit WTF. Ei sandaaleil sisään mut vuokrakengät on sandaalit, mitä rahastusta ja taas turistii koijataan ja huolella. No sisälle päästyä otettiin pöytä ja tilattiin perustiukat pöytään ja aloitettiin paikallisten kanssa seurustelu ja oma danceshow. oikein mainioita tilannekuvia saatiin tällä hetkellä. Jyri oli taas vedossa ja pupu korvat olivat läsnä. Ilta oli edennyt kosteasti ja Jose lähtee käymään vessassa. No matkalla Josen koiranaama vainuaa whiskypullon ja joutuu armottomien whiskyjuojien "paikallisten" hoivaan ja muki huulille. Vaston kaikkia fysiikan lakeja whisky tippui nopeampaa kurkusta alas kuin gravitaatiolaki antaa ymmärtää. Meno alkaa olemaan aika huipussaan. Oikeastaan paikalliset eivät puhuneet englantia ja meikäläinen ei ihan vielä tota Thaimaata hallitse niin siinä vuoronperään aina vaan huudeltiin ja nostettiin kuppia. Menihän se aika noinkin. Kohta pojat tulevat aina vuoronperään ohi ja meikäläinen kaappaa kundit juomaan kans paikallisten whiskejä. Loppuen lopuksi koko konkkaronkka on siirtynyt whiskypöydän läheisyyteen ja jorailtiin siinä sitten loppuun asti. Kyllä muutama uusi ystävä siitä löydettiin. Kyllä Petriä hävetti, kun toinen ultimate RAP kundi tulee höpöttelee omiaan ja haluaa aina halata jokaista. Niin kei siis niiiiiiiiin kei. En ollutkaan ennen tavannut kunnon lökäpöksy bad aassia joka on totally barbi kei.. Tulos äkkiä karkuun. Noh matkalla baaritiskille Jose ja Jyri törmäävät mimmiin, joka istuviltaan tarraa Josea haaravälistä ja vetää tämän luokseen ja nouseee seisomaan. Voi sitä ilmettä kuulemma, mikä naamalle oli vierähtänyt kun muija oli varmaan 10cm pidempi ku Jose. Tulos todella äkkiä karkuun tai se raiskaa mut. Ilta teki loppuaan ja jo väsytti parkettien partaveitsijä ja aika tumuissa mentiin ulos clubilta ja ruvettiin kettuilee ladyboylle ja käytiin kysyy yläfemmoi jokaiselta. Kai ne sen tajus ja jotain huuteliki perään. Äkkiä karkuun. Ilta jatkui vielä 7/11:lle joka on kauppa, ja sieltä tarttui hodarit ja juomat matkaan ja nukkumaan. Tosin kovimmat lähti seuraavana aamuna 12 uimaan.

Kachanaburi

Viikonloppu käynnistyi taas to koulun jälkeen ja jose oli päättänyt lähteä Jyrin kanssa katsastamaan Kachanaburin kaupunkia ja provinssia. Kachanaburi sijaitsee Burman rajalla ja oli kuulu hienoista luonnonnähtävyyksistään. Matka lähti käyntiin aamutuimaan klo 9 aamulla perjantaina. Noh vähän silmiä punotti ja kävely oli kuin laiskiainen juoksisi maratonia, mutta minivanille päästiin ja keskustaan. Siitä sitten taksi Southend bussi asemalle, josta käyntiin ostelee sitten bussiliput Kachanaburiin. Matka oli vain 2.5h, joten ei mikään rasittava. Matkasta ei sen ihmeempää. Kachanaburiin saavuttiin ja lähdettiin katsastamaan yösijaa guesthouse alueelta. KAchanaburin kaupunki sijaitsee Kwai joen varrella, josta on kuuluisa elokuvakin tehty. Monet guesthouset tarjosivat yösijaa vedenpäällä kelluvista hotellihuoneista, joka on paikallinen hienous. Mutta meidän tiemme vei perinteiseen guesthouseen, joka on ilmeisen tunnettu, kun saimme viimeisen huoneen. Paikka tarjosi hyvät murkinat ja ok huoneen, mukavalla sisäpihalla, jossa voi sitten grillailla itseään. Ensimmäinen päivä meni hyvin pitkälti kaupunkiin tutustuessa ja illalla Kwae rivers bridge festivaleilla, minne oli järkätty valoshow ja esitys tämän kuuluisan sillan historiasta sijoittuen toiseen maailmansotaan. Lauantai aamu sarastaa ja parivaljakko herää lähes lusikka asennosta huoneestaa, jossa on siis parisänky ja pakkaa kamppeensa ja lähtee scootteri jahtiin. 30 min emmittiin ku otettiin scootterit 3e päivä vuokralla ja ostettiin kartta ja lähdettiin ajelemaan pitkin mantuja. Voinen myöntää, että Ipodissa soi Born to be wild ;) Ensimmäinen päivä kokonaisuudessaa pyhitettiin Erawan national parkille, minne matkaa oli noin 70km. Siellä koko Kachanaburin kuuluisin nähtävyys Erawan waterfalls. Tämä vesiputous muodostui 7:stä levelistä. Oikeastaan se meinasi että Erawan waterfalls on oikeastaan 7 eri putousta. 2km matkalla oli saman joen 7 eri putousta joista jokainen oli erilainen ja uniiikki. 7:stä viidessä oli laguuni muodostunut putouksen alle, joissa ihmiset uiskentelivat ja vilvoittelivat. Itsekkin mentiin uimaan Jyrin kanssa. Tosin olin unohtanut ajatuksissa uikkarit Bangkokiin niin boksereilla sitten. Mutta sain kyllä vihaisia katseita miehiltä ja kiinostuneita naisilta :D Raju oli reitti sinäänsä kun 6 --> 7 levelille piti talsia noin 15 metriä virtaa vastaan. Vähän pelotti, että virta vetäisee mukanaan ja lentelee kallioille, mutta ihme ja kumma kivipohja piti hyvin ja päästiin helposti ylös. Siellä sitten oli suurin ja hienoin putous ja kuvia on. On posekuvaa ja maisemakuvaa. Nyt myynnissä facebookissa.

Illalla tultiin takaisin väsyneinä ja käytiin syömässä ja löydettiin pari suomalaista jamppaa joiden kanssa juteltiin niitä näitä. Su aamu ja matka jatkuu ja lonelyriderit jatkoivat matkaa ensin elefantti safarille, missä mentiin ratsastamaan, huih. Olihan ne norsut aika isoja ja vanhoja työjuhtia. Jännä ku se kuski ohjasi jaloillaa sitä elefanttia potkimalla sitä aina jomman kumman puolen korvaan. Iteki pääs istuu siihen kuljettajan tontille, mutta ei ollu ajokorttia tai on mut se on vaan B ajolupa. Norsu kohta on tyhjä. Nopeasti aika meni ja jatkettiin siitä sitten Krasae Cavelle, joka muodostui hirveäksi pettymykseksi. Mitään sanomaton luola ja sitten oli joku alttarikin ängetty sisään. WTF. Mä en ala. Kateltii Jyrin kanssa kun siinä vieressä on eräs toinen kuuluisa nähtävyys Death railway, missä ihmiset kävivät kävelemässä jne. No aika yllätys oli kun käveltiin ite sitä pitkin ja muutamia ihmisiä tuli vastaan ja me mentiin iloisesti toiseen suuntaan. Jose kuuli jotain.. ei reagoitu vaan jatkettiin. Ollaan nyt kiskoilla jotka on sillalla ja silta loppui kallion kielekkeen toiselle puolelle eli sinne ei nähnyt. Alas oli matkaa noin 20m. Noh sitten kuului taas ääni ja tällä kertaa ääni tuli lähempää ja Jyrikin kuuli sen ja täysin samaa aikaa tokaistiin "EI VITTU SIELT TULEE JUNA!!" Ja turisti juoksee kiskoja pitkin sillalla ja peräs tulee juna. Pakko sanoa, että ei ollu hauskaa siinä tilanteessa mut kyl jälkeen päin nauratti et täähän on ihan ku leffois. Varmaan on paikalliset nauranu ku turisti kulkee sillalle ja kohta juoksee junaa hanee.. Eihän siinä mitää olis ollu mut oltii jossain fakin sillalla eikä viittiny hyppää 20m alaspäin kivikkoon :D Noh näiden macgyver hetkien jälkeen ajeltiin rauhassa maanteitä takaisin Kachanaburin keskustaan ja katsomaan Wat Tham sua:a, joka on paikallinen ja hieno temppeli, joka on vissiin yksi suurimpia nähtävyyksiä alueella.

Ilta sarastaa ja matkataa kohti kotia. Bussi joutuu ruuhkaan ja 2.5h matkaan meni 3.20h. Sen lisäksi bussissa oli 6 jenkkiä, joiden paskanjauhantaa joutui kuuntelee koko matkan. Jutut oli luokkaa kun bussista kuului sellaista narinaa välil niin "did you girls hear that the buss is farting" voi juma. Anna mun kaikki kestää. Kotona onneksi sitten syömään ja nukkumaan. Huomenna alkaa taas skole damm.

Seuraavat peukaloisen retket tarina parin viikon päästä. Over and Out. Vai miten se oli tai missä se oli.

koulu alkaa; ensimmäiset viikot

Noniin lomamatka oli jo haikea muisto menneisyydessä, kun talsittiin jo ensimmäistä kertaa koulurakennukseen perehdytyspäivää varten. Koulupuvut tuntuivat ikävän nihkeiltä 35 asteen lämmössä ja mietimmekin kuinka jaksamme koko 6kk niiden kanssa. Koululla piti olla ennen kymmentä, mutta tapansa mukaisesti ryhmä "kaikki pieleen" oli jälleen kerran myöhässä ja tällä kertaa siksi kun Simo oli taas paskalla kun oli tarkoitus lähteä. Itse koululla sullouduttiin kokoushuoneeseen, missä meille kerrottiin käytännönasioita kouluun liittyen ja kurssien rekistöröimiseen. Esittelyt ja ruokailu oli myös epistolassa. Lopuksi kävimme tutustumassa koulutusohjelmamme tiloihin ja johtohenkilöihin. Hyvää oli se, että Management technologyn päällikkö osasi jopa hyvin englantia niin asia tuli perille mitä äijä meinasi, ei perinteisesti tarvinnut arpoa joka toista sanaa lauseesta. Päivä itsestään näiden lisäksi ei muuta tarjonnut.

Nyt takana on jo 2 viikkoa koulua ja kyllä poikia lykästi kun saatiin tungettua kaikki käytävät kurssit tiistaille, keskiviikolle ja torstaille eli jää sopiva neljän päivän loma, joka viikolle. Tosin erinäisistä syistä olemme joutuneet olemaan pois jo joiltain tunneilta hehe. Itse kursseja olemme ottaneet Business Finance, Principles of Management, English, Project management ja Business process simulation. Ihan mukavia kursseja kaikki ja opiskelijat ovat olleet oikein mukavia ja lähestyneet meitä oikein mukavasti. Parilla kurssilla opiskelijat ovat suoraan tulleet ja kyselleet meitä heidän projektiryhmiinsä. Mikäs siinä oppii tuntemaan muita opiskelijoita "thaikkuja" ja ei tarvi koko ajan olla suomalaisten kanssa. Englannin kurssi oli oikea ihmetys. Kurssin professori näytti aivan joltain raiskaajalta ja puhuikin sellaisella äänellä, lisäksi äijä on aika pilkunviilaaja. Pakko oli ulkomaalaisia opiskelijoita tylyttää kun ohjeessa oli "vastaa <6 sanalla" ja vastaus oli 6 sanaa niin nollapistettä ja 15 minuutin luento mitä ohje tarkoittaa. Jose tokaisee "Vittu mä murran silt koht käden." Lopuksi proffa otti kaikista kuvat valkoista seinää vasten ja otti sormenjäljet. Ihan oikeasti aina luennolle tultaessa tulee rekistöröityä kurssille sormenjäljellä ja luennon loputtua rekistöröityä ulos sormenjäljellä. Eipä paljoo pysty huijaa. Psykopaattiäijä.

Yliopiston salia olen ahkerasti Jyrin ja Samulin kanssa käyttänyt. Jyri on myös Metropolian opiskelija, mutta eri linjalta kuin me muut ja täällä olemme tavanneet ja oikein loitoäijä on kyseessä. Hassua koulun salilla on, että paikalliset tuntuvat suosivan kaikenmaailman hilavitkuttimia. Jokaiselle lihakselle on jonkin näköinen laite, joten vapaita painoja paikalliset eivät suosi ja siksi voimanostopuoli on todella suppea. Suomalaiseen nostamiseen oleelliset suuret käsipainot puuttuvat kokonaan. Painavin pari on 25kg, joka ei riitä mihinkään. Noh tangoilla sitten. Lisäksi salilla on 4 päivää viikosta virallinen Gym Trainer, joka on thaimaalainen kehonrakentaja, ja onhan äijällä lihasta ja erottuu jokainen lihas kropasta. Siellä mies jakelee ohjeita muille ja kattoo, että aloittelijat eivät tee liikkeitä väärin. Kieltämättä äijä näyttää siltä, että roinaa olisi vedetty ja jos oikein ymmärrän niin salilla käviät enemmänkin naureskelevat tyypille kun se tulee aina vesikielellä selittää esimerkiksi olkapäälihaksista jotain kirjatietoa. Meillehän se ei uskalla sanoa mitään ku ollaan kaikki 10cm pidempiä ;). Salin jälkeen on ollut hyvä käydä esimerkiksi uimassa yläkerrassa, ja ainakin Jyri on tätä tehnyt, jos itsekin jaksaisi joskus.

Project management kurssilla Ton niminen Thai kundi kysyi meitä pari päivää sitten pelaamaan hänen ja ystäviensä kanssa futista niin siitä sitten alkoi futis urakka Thaimaassa. Käytiin pelailee ja kuten täällä on tapana niin pelit pelataa ulkona street football meinigillä. Alusta on parkkipaikka jne eli futsalia toisin sanoen. Tosin koska tuli 1.5h jälkeen niin pimeää niin siirryttiin pelaamaan vielä toiseksi 1.5h nurmikolle. Thaimaalaiset olivat nopeita ja taitavia, mutta joukkuepelistä ei tietoakaan. Kaikki yrittivät yksin kynätä aina koko kentän ja yleensä jossain vaiheessa menettivät palllon ja sitten alkoi seuraavan yritys. Meikäläinen oli varmaan kentän pisin mies niin thaimaalaiset ovat ristineet meikäläisen "Hyypiäksi", koska olen suomesta ja muka pitkä :D 'Kyllä itteeni nauratti. Lisäksi egoa pönkitti kun kysyin futiksen jälkeen, että lähteekö joku mukaan salille vielä nostelee painoi niin yksi kundi sanoi "hey man is the air thinner that high, you're crazy." haha.

Tässä on jo jonkin aikaa ainakin Simolla ollut ongelmia vatsankanssa ja kuulemma aika ärsyttävää on ollut. Niin pari päivää sitten niin alkoi meikäläiselläkin tuntuu oudolta mahassa. Ja se oli menoa sit. Alkoi shit all night long. Rehellisesti joutu menee vessaan 10 kertaa yön aikana. Oksennuskin taisi tulla kerran. Seuraavana päivänä syötiin jo täydellä teholla ja sitten koko ongelma olikin jo ohi. Kesti yhden yön ja meni ohi. Good for me. Tarkoitus oli täksi vkl mennä Koh Sametille 3h matkan päähän, mutta jäin kotiin kun luulin tän kestävän kauemmin. nyt ollaan Simon kans kämpillä ja muut saarella rantailee. Noh pääsee salille ainakin :P

Loh Krahtong (jotain tollasta)
On thaimaalainen juhlapäivä, jolloin ihmiset kerääntyvät syömään, juomaan ja juhlimaan sadekauden loppua ja perinteisiin kuuluu asettaa banaanipuunlehdistä tehtyjä veneitä jokeen virtaamaan ja samalla toivoa jotain. Itsekin jopa laitoimme tuollaiset ja toivoimme kukin. Tapahtuma oli aivan täynnä ihmisiä täällä kampuksella ja ruokakojuja oli pilvin pimein erilaisia näytöksiä ja pelejä. Taisi paikallinen missikilpailukin olla meneillä. Hienoa kulttuurissa on, että tuokin päivä on pyhä niin nuoret pelailevat pelejä, syövät ja nauttivat ajasta. Suomessa jokainen olisi täysin humalassa ja aiheuttaisivat sekaannusta. Hienoa nähdä, että ihmiset osaavat käyttäytyä ja kunnioittaa toisia.

Samuli on maailman onnellisin mies. Samuli on ollut hyvin ihastunut Benillaan ja parille oli suuri takaisku kun Samuli lähti tänne Thaimaaseen. Nyt kuukauden erossa olon jälkeen Benilla tuli Thaimaaseen ja viipyy täällä 2kk. Olisitte nähneet kuinka Samppa muuttui kun Benilla oli täällä. Valo tuli silmiin ja no onhan hän ainoa, joka saa rakkautta pitkästä aikaa tai tulee kait saamaan. simon Tyttöystävä Elisa on tulossa muistaakseni tammikuun alussa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Täällä on jo tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja itselläkin on noin 15 eri thaimaalaisen numeroa kännykässä. On bilevastaavaa, ruoka ja sali seuraa, joille voi soittaa ja Thaimaalaiset ovat hienoa väkeä. He eivät koskaan sano ei. Aina mukana kaikessa. Kampuksen lähellä noin 2 km päässä on opiskeljoiden suosimia clubeja, jotka ovat täynnä jokaisena viikon päivänä. Clubeja on 3 vierekkäin ja kaikki ovat täynnä siis pelkkiä opiskelijoita. Mikäs siinä menoa riittää ja mikä päivä vaan.

Ainakin saksalaiset vaihto-opiskelijat ovat olleet aktiivisia ja nauttineet Thaimaan naisantimista. He ovat maksullisista normaaleihin tyttöihin käyneet läpi jo ja kuulemma kivaa on ollut. Itse meistä puolet seurustelee ja minähän en maksullisiin koske. Kyllä noi thaikut on innoissaan länsimaalaisista ja eipä se vissiin paljoa vaadi et ne on täysil messis. Itellä ainakin kävi jo sellainenkin, että meidän Bangkok tourin matkaopas kävi meidän kans pari kertaa syömässä ja jotain sellasta niin yhtäkkiä muija on ihan innostunut ja kysyy et haluanko olla sen poikaystävä :D ei juma. No siitä on alkanut sitten viikon mittainen 10 puhelua päivässä ja tekstiviestiä. Huih hulluja nuo thaikut. kylmäks jäi... ELämä on ja se jatkuu.

Seuraavaa teksti ilmestynee noin viikon päästä. Nauttikaa suomen talvesta :D:D

Over and out

Krabin 2 viikon lomareissu

Päivä alkoi helpoksi luullulla taksimatkalla kohti TAT toimistoa. Aamutuimaan pikku kiireessaä valkeni, että kuskit eivät osanneet kyseiseen määränpäähän. noh onneksi 8.s paikalle osunut kuski osasi reitin. Saavuimme TAT toimistolle missä odottelimme tunnin verran pakettiautoamme. Jeah ja sattui sopivasti, meidän oppaamme oli oikein sievä thaimaalaistyttö. Meidän ikäisemme ja oikein mukava persoona. Kävimme kiertämässä Bangkokin temppeleitä ja muutama oikein kaunis loytyi myös. Toisen temppelin kohdalla piti kavuta hieman korkeammalle ja opas sattui pelkäämään korkeita paikkoja niin ei muuta kuin petri lähes tulkoon kantoi oppaan pois temppelin korkeuksista genitaalihauiksillaan. Kyllä opasta hymyilytti kun arjalaisvaalea komistus kantaa söpölaista. Kierroksen loputtua meillä oli vielä aikaa ennenkuin bussimme lähti kohti Krabia, joten opas itse ehdotti jos saisi viedä meidät elokuviin. Menimme katsomaan Max paynen ja pakko sanoa etta kuinka hävettää ja raivostuttaa, että tuo hieno peli on pilattu tuollaisella megaluokan munauselokuvalla. Opaskin nauroi elokuvan loputtua ettei ollut nähnyt yhtä huonoa elokuvaa ennen. Sinäänsä hupaisin asia oli se, että ennen elokuvan alkua ihmiset nousivat seisomaan ja kankaalla esitettiin Thaimaan kansallislaulu. Myöskin kankaalla esitettiin kuvia kuninkaasta ja kuningattaresta. Ei mitään propagandaa ei.

Kello löi 19 ja pakettiauto saapui noutamaan meidät toimistolta bussille, mihin sitten änkeydyimme. Bussi oli oikein mukava ja penkit sai melkein makuuasentoon joten nukkuminen oli helpompaa tällä 12h pyhiinvaellusreissulla, Mutta matka oli vasta alkanut. Jose tiedetään nukkumisen taidoistaan tai sen puutteesta kun koko 12h reissattiin ilman minuuttiakaan unta. Kaikki asennot oli kokeiltu vieruskumppanin kanssa lusikassa, selälleen, kyljelleen, vatsalleen jopa lattialle oli yritetty ahtautua. Mutta ei, ei Jose tarvi unta. Ensimmäisella pysähdyksellä vessat olivat perinteista reikä maassa politiikkaa ja kyllä oli kiva väsyneenä pissata reikään, josta nesteet pomppasivat omille kengille ja nilkoille. nams. 10h ajon jalkeen saavuimme bussin vaihtopisteeseen, missä meille Krabiin lähtijoille oli oma kulkuneuvo. Meitä on kusetettu. Koska bussi meni Krabi towniin ja sielta oli kuulemma 45min matka Ao Nangiin, missä meidän oli tarkoitus yöpyä, niin kundi pyysi meiltä ylimääräista 200 bahtia, että meidät kuljetettaisiin Ao Nangiin. Turisti maksaa ja bussi meni muutenkin Ao Nangiin ja raha lensi kankkulan kaivoon. kiitimme tästä rahan ylijumalaa Roope Ankkaa. Itse Ao nangissa me odotimme sitten 2h kuljetusta hotellille minne oli vielä sellainen 20min matka. Saavuttuamme ihmettelimme, että minne meitä viedään kun menimme ehkä suurimman gheton läpi mitä olen henkilokohtaisesti nähnyt, mutta onni onnettomuudessa. Itse Bungalow alue oli todella makea ja bungalowt olivat hienot ja tyylikkaat. Ei valittamista. Steve on tehnyt ensimmaisen asiansa oikein (kundi joka buukkasi reissun toimistolla). Päivä jatkui niin, etta kävimme syömässä hotellin ravintolassa, olkibungalowssa ja söimme perinteisiä Thaimaalaisia liharuokia. Jose ja Samuli ottivat aika tuliset annokset ja voi sanoa, että kyllä vesi virtasi silmistä ja ihan mistä vaan. Harrin lemppari siis. Ruuan jälkeen hotellin omistaja kysyi, etta halutaanko illaksi ladyboyta, pilveä tai viinaa. vastasimme, että ei. Nukkumaan vain aikasin ja ylös huomenna aamulla klo 7.30 ja valmiina kajakoimaan sademetsässä.

Kello on 7.30 ja team rämä nousee vaivalloisesti ylös ja siirtyy aamupalalle hotellin ravintolaan ja sen jälkeen kuljetukseen kohti kajakkipaikkaa. Pienten odottelutuokioiden jälkeen pääsimme liikkeelle kahden istuttavilla kajaakeilla ja lähdimme soutamaan kohti mangometsää vuoren vieressä. Siellä oli paljon tiukkia mutkia ja jouduimme lähes limboamaan oksien ali ja juurien alta jne. Tämä oli ehdottomasti hieno reissu, reissulla nähtiin erilaisia eläimiä, syöteltiin apinoita ja ne vielä hyppivät kajaakeissa ja ihmisten syleissä. Petri pelkäsi apinoita kuin syntiä. Aina kun oltiin lähellä puuta niin Petri tempaisee meidät (jose + petri) jonnekki ulapalle piiloon (apina voi purra meiningillä). Loppuen lopuksi matka sisälsi paljon huikeita näkymiä, tilanteita ja ehdottomasti hieno reissu. Saavuimme takaisin hotellille väsyneinä. Söimme ruokaa taas hotellilla ja suuntasimme Ao Nangin keskustaan viettämään iltaa. Ostimme muutaman kylmän keijon ja nautimme ne rannalla. paljon liikkeellä oli hierojia jotka myivät palveluitaan. Samuli ja Petri jatkoivat kävelyä kun Jose ja Simo totutusti suuntasivat taas thaihierontaan. Tällä kertaa kyllä oli yllätystä kerrakseen kun Simon hieroja oli Ladyboy ja Josella perus 50v mummo. Taisi Simoa pelottaa kun kuvankaunis ladyboy siirsi nivusia hieroessaan pippelia vähän syrjään. Tunsin kun Simo tarrasi kädestäni kiinni ja sanoi hiljaa kuiskaten(äiti). Lopuksi palasimme hotellille nukkumaan. Ensimmäinen yö oli katastrofi Samulilla ja Petrilla. kun Samuli oli sokkona kuin apina laittanut ilmastoinnin noin plus 18 asteeseen ja Petri herää yölla jäässä ja täristen. Hyvinhän se meni taas. Toinen asunto Jose + Simo huomaavat aamulla etta ilmastointi ei toimi, valot eivät toimi ja hiki virtaa kuin puolimaratonilla. Suihkusta tulee kylmää vettä ja tuntuu taas että kuinka turistia vedetään narussa. Toinen yö sujui jo paljon paremmin ja lämpotilat olivat kohdallaan. Seuraavana aamuna herättiin taas kukonlaulun aikaan ja siirryttiin 4 saaren kiertoajelulle laivalla. Nollat taulussa olimme pakanneet mukaan.. hhmm ei mitään muuta kuin itsemme. Kiertoajelulla sitten käytiin neljän saaren rannoilla ja Jose oli pelivetona voinut uida sitten boksereilla, mutta oli lähtenyt kommandona liikkeelle niin olipas hauska katsoa kun muut uivat 35 asteen helteessa. kokonaisuudessaa kiertoajelu oli hiekan tylsä kun kaikki rannat olivat melkein samanlaisia ja päivä kesti lähes 17 asti. Laivalla ryhmän suomalaisosasto paloi pahasti lisää eilisen kajaakkireissusta ja kyllä Simo, Petri ja Samuli näyttivat hauskoilta. Eräs tuntematon mieskin huuteli Samulille RED RED RED sanaa. josella ei ollut hataa tropiikin hirmuisessa helteessä ja erämaataivaltajan askelein talsi virtaa täynnä ja rintakarvat rottingilla. Kotona taas paikkailtiin haavoja aloe veralla ja kylmällä suihkulla. Hotellin taksi ajoi meidat keskustaan ja kävimme syömässä kivassa katukeittiössä ja herra jestas nysät esiin oli niin makoisaa ruokaa ja maksoi euron annos. Ei lopu rahat kesken ei. Otettiin siinä sitten tupla-annokset oikein kun maistui niin makoisalta. Nyt olemme nettikahvilassa kirjaamassa dataa ja kohta kotia kohti nukkumaan, sillä huomenna tenavat lähtee koskenlaskuun. Jaiks pelottaa jo etukäteen, mutta onneksi Simolla ei ole hätää sillä Simo osaa kellua ja Simon äiti on opettanut hänelle, että veden alla ei saa hengittää.

Päivä alkoi huonosti kun koko aamupaiva melkein satoi, mutta tosin se ei suuremmin haitannut ryhmarämän etenemistä, sillä tuleehan siinä koskenlaskussa märkä kumminkin.
tällä kertaa meillä oli henkiloauto kyyti paikanpäälle, mihin oli matkaa 1,5h. Hassua ajatella että kuski ajoi 6 tuntia päivän aikana vain hakeakseen ja viedäkseen meidät takaisin paikasta a paikkaan b. Itse paikalle saavuttuamme aluksi kerrattiin tiettyja laskuun liittyviä varotoimenpiteitä ja tekniikoita. Siten aloitettiin itse setti menimme perätysten noin 20 muun kumiveneen kanssa ja ihmiset iloissaan huutelivat ja kirkuivat, ihan kuin olisi ollut iso D:n keikalla. Koskenlasku oli oikein huisia menoa ja oli rahansa väärti. Tämän jälkeen matkaopas halusi näyttää meille erään kuuluisan vesiputouksen joka osottautui parin metrin pissakaareksi. Ei voinut kuin nauraa asialle :D. Ilta sujui hauskuutellen ja muutaman huurteisen parissa hotellin alueella hengaten hotellin työntekijöiden kanssa.

Aamu numero jotain ja 30.10 herättiin iloisesti ja matkattiin laivalla kohti phi phia. Tämaä sukeltajien ja nuorten suosima paikka olikin oikein mukava asuinsija 4 hölmölle finskille. Majoituimme hotelliin ja kävimme syömässä. Pojat alottelee iltaa punaviinillä ja sen jälkeen parilla tiukalla ja mites kävikään. Menimme paikalliseen thainyrkkeily baariin ja katsoimme hienojen thainyrkkeily sointujen säestyksellä otteluita. Sitten Jose huomaa kyltin, että ilmainen viinakannu kaikille jotka uskaltautuvat kehään. Siitä se sitten lähti. Jose ja Petri astuu kehään uhmaamaan luonnonlakeja, ottamaan kunniansa ja tuhoamaan vastustajansa. Pikkuhumala nosti adrenaliinitasoja ja tunnelma oli käsinkosketeltavissa kun vessassa vaihdettiin nyrkkeilyhousut jalkaan jo kommandona mentiin. Astuimme kehään. suojat päälle ja odoteltiin kongia. kongi lyo ja Jose ja Petri ottavat yhteen noin 200 sadan silmäparin alla. Simo kuvaa kameralla kaikki kolme erää ja ne tulevat youtubeen kunhan ehditään sinne lisäämään. Ensimmäinen erä, Petri kaynyt ottamassa lukua 3 kertaa, toinen era Jose saa pataa, että nurmijarven muulitkin juoksevat karkuun ja kolmas erä on väsyneiden ottelijoiden taistelua kuin rockyssa konsanaan. Tilannetta kuvastaa myös se, että taustamusiikkina oli Eye of the tiger. Lopuksi ottelu päätettiin tasapeliksi ja kummatkin ottelijat keräsivat viinakulhonsa ja menivät lepuuttamaan arpiaan takanurkkaan kaskettomien kanssa. Lopputulos, Josella ja Petrilla mustat silmät, jalkapöydät kipeinä ja mustelmilla potkuista. Kyllä oli aika kiva kokemus. Tästä sisuuntuneina Samuli ja Simo lähtevät ottamaan miehesta mittaa rohkeuden kehään. Ihmiset hurraavat ja samalla ihmettelevat "those crazy finnish guys." Ottelu pärähtää käyntiin ja muutaman tiukan iskun ja hyökkäyksen jälkeen rupesivat jo ensimmäiset hikipisarat valumaan näiden athleettisten vartaloiden pinnalla. Se näky kun Samulin muhkea hauis jännittyy äärimmilleen oli hekumaaninen tapaus. Ottelu oli tiukkaa iskujen vaihtoa ja jännitys ottelijoiden välissä hiposi venäjä - usa jännitetta. Tiukkojen erien jälkeen ottelu päätettiin Simon voitoksi, mutta kaikki kunnia kummallekkin uhmakkaalle ja rohkealle ottelijalle, "thai boxing is not factor for them." Aamupalalla voitaneen sanoa miesten kärsivän kivuista ja krapulasta. Kaduilla kuuluu heittoja, "you are the guys who fought last night....YEAH!!!." Kohti Maya Bayta myöhemmin päivällä ja nukkumaan sademetsään. Over and out!!

Odottelimme hotellilla kontaktihenkilöä, jonka oli määrä hakea meidät camping reissulle ja useita minuutteja myöhässä hän sitten saapui pyörällä. Siinä hän lähti polkemaan kohti lähtöpaikkaa ja turisti juoksee pyörän perässä, jotta pysyy kintereillä. Tavattiin muut saarelle lähtijät ja homman organisoijat. Kirjavaa porukkaa oli joukossa, oli hiljaisia, äänekkäitä, isoja ja pieniä. Porukkaa oli Irlannista, Skotlannista ja Englannista. Laivalla siirryttiin pariin paikkaan uimaan ennenkuin itse Maya Bayhin päästiin. Snorklailimme korallin ja miljoonien kalojen keskellä ja näkymät olivat kyllä kauniit. Saarelle päästyämme laitoimme pystyyn pienen jalkapallo-ottelun ihan sekajoukkueilla ja kyllä englantia puhuvia ihmetytti kun Suomen Sami Hyypiä "Simo" ja Shefki kuqi "Jose" laittoi maaliverkot töttörölle. Kovia oli englantilaiset yrittää ja liukkareita vetää, mutta kyllä pitäisi palloon osua, eikä liukua ohi ;) Ottelun jälkeen vetäydyttiin syömään Phanaeng kanaa, joka on perinteinen kanaruoka Thaimaassa. Ruuan jälkeen jokaiselle annettiin sangollinen rommikolaa, jotta ilta saa arvoisensa spurtin. Sangon jälkeen huomasikin jo kun heikoimmat alkoivat sortua ja unimaittaa jne. Campingin organisoija isoon ääneen kauppasi weediä porukoille ja nähtävästi englishmannet oli kovia vetää kamaa. Siellä ne kaikki tuprutteli ja näki vihreitä miehiä. Me päädyttiin tyytymään sitten ihan omiin rum ja whisky pulloihin. Illan saatossa porukasta löytyi oikein persoonallisia ja outoja yksilöitä. Esim olevinaan yksi homman vetäjistä pienikokoinen Thai kundi, jota sanottiin E.M:ksi (suuri eminem fani) hoki koko illan yhtä riimiä "let's fucking do it!!" Loppuen lopuksi päätyi laittamaan Red hot chili pepperssiä psp portablesta ja lauloi lauluja oikein hyvin sanat osaten ja kitaraa soitellen. Eric? Jerrick? No Derrick, Irkku tyyppi, jonka elämän suuri haaste oli olla esillä koko ajan. Äijä väänsi hirveetä sontaa koko illan ja yön ajan thai nyrkkeilystä ja milloin mistäkin. Aina idean saadessaa hän jauhoi siitä niin kauan, että kukaan ei halunnut kuulla aiheesta enään yhtään mitään. Silti kaikkein hauskin jamppa oli Sean, joka oli Pohjois-Englannista ja hauskinta oli, että Seanin murre oli niin Fucked up, että jopa irkut ja skotit ei ymmärtäny häntä. Itseltä meni varmaan puolet ohi mitä sen suusta tuli ohi. Kellon lyödessä noin 23 Samuli jättää leikin kesken ja sammuu makuualustoille ja Simo tietenkin haki lukua pitkää sylkeä revitellen ja norjan puhuminen on näköjään ollut tämän miehen bravuuri ja alaluokilta lähtien. Petri sinnitteli hyvin mukana, totuus loppupeleissä oli ollut, että kundi ei juonut oikein mitään. Ei näköjään maittanut näin rankan thainyrkkeily / juonti illan jälkeen. Tosin kundilla oli ollut kyseisen illan jälkeen elämänsä yksi ihanimpia krapuloita. Tuntuu kuin juna olisi ajanut päälle ja ainoa mitä toivoo on, että ei pää poksahtaisi. Ilta loppui viimeisten osalta noin 3.30 aamulla ja siirryttiin nukkumaan makuupusseissa Maya Bayn rannalle. Aamu olikin mukava, Jose nukkunut pari tuntia ja aivan sipissä ja kaiken lisäksi ranta vilisi rapuja ja hyttysiä, jotka olivat syöneet kauttaaltaan sammuneet retkeilijät. Kello 7 alkaa kello lyödä ja kuulua huutoja "blekfest, blekfest!!" ja aivan hirveessa myötätuulessa alkaa porukkaa siirtyä syömään paahtoleipiä, kananmunia jne.. Kohta puoliin aloitettiin jo kamojen pakkaaminen ja siirtyminen laivaan, jolla mentiin takaisin Phi Phin saarelle.

Tästä alkaa maailman väsynein siirtyminen kohti Koh Phangania, ensin lautalla Krabille, sieltä maailman väsyneimmällä ei ilmastoidulla bussilla jonnekkin ghettoon, josta Minivanilla Surat Thanin satamaan, josta yölautalla Koh Phanganiin. Alunperin meidän oli tarkoitus olla Koh Phanganilla jo illalla, mutta camping oli venynyt pidemmäksi niin emme ehtineet aamun laivaan Phi Phillä. Ehdimme Koh Phanganissa käydä hotellissamme vain suihkussa ja heti check out ja kohti Koh taon saarta. Onneksi me kolme Jose, Samuli ja Simo teimme vain discovery diving kurssin niin aloitimme vasta seuraavana päivänä hommat, mutta Petri suoritti Open water kurssin ja aloitti parin tunnin päästä 6 tunnin luennot :D ei voinu ku nauraa. Koh Taon saari oli epäilemättä hienoin ja kaunein paikka mihin matkan aikanamme päädyimme. Turisteja ei ollut vielä paljoa ja kaikkialla oli tilaa ja aikaa. Sukelluskouluttajat olivat todella mukavaa ja letkeää porukkaa ja ruoka kohtuuhintaista ja hyvää. Koh Tao on suosittu kristallinkirkkaista vesistään ja itsekin yllätyin 12 metrin sukelluksessa, että laivan kannelta näki 12 metrin syvyyteen ja näki pohjan. Ei vissiin ihan suomenlahden vettä?? Sukeltaminen oli kyllä hienointa mitä reissulla tehtiin, Petrin jutuista on vaikea sanoa kun hän kulki eri kurssista johtuen vähän omilla teillään, mutta ilmeisesti oli nauttinut täysin rintalihaksin sukeltamisesta. Ainoastaa ongelmaksi muodostui maskin ottaminen pois 16m syvyydessä kun nenään meni vettä. Itse muu kolmikko pääsi testaamaan 6 ja 12 metrin sukeltamista. Tosin simo ei nähnyt tätä omaksi hommakseen ja jänisti vedestä jo 6 metrin sukelluksessa. Tosin koska meidän kurssi oli vain päivän mittainen ja altaassa treeni kesti jonku tunnin toisin kuin petellä 6 tuntiä niin luottoa kamoihin ja varmuutta ei voinut olla samoissa määrin.

Oli todella haikea fiilis jättää nämä rannat ja tajuta, että koulu alkaa kohta ja lähteä lombriyah luxuskuljetuksella kohti Bangkokia. Matka kesti sen verran, että olimme kämpillä vasta 01 aikoihin ja monet menivät nukkumaan, koska koululla oli oltava KOULUPUVUSSA klo 10. Jotkut valvoivat vielä mesessä ja nukkuivat sen 3 tuntia.. Kyllä koulussa kyseltiin, miksi musta silmä ?? :D

Tästä on hyvä jatkaa ja onneksi mahdollisuuksia sukelmtamaan ja muualle on joten eiköhän elämä ole oikein mukavaa täälläkin. Terkkuja kaikille tutuille ja sukulaisille. Ryhmä uupunut kiittää ja kumartaa. Uusi teksti ilmestynee ensi viikolla koskien koulun aloitusta.

Pojat lähtee viettämään elämää

Noniin ja tänä aamuna pojat säntäsivät heti kukonlaulun aikaan kohti Bangkokin keskustaan tekemään jälleen feminiinisiä ostoksia ja maskuliinisia tyhmyyksiä. Perus minivanilla koululta taas keskustaan ja tällä kertaa kiertolais matkaa jatkettiin Sky trainilla, joka on perusjuna, mutta poikkeuksena se kulkee ihmisten pään päällä noin 50m korkeudessa. Matkasimme kuin läähättävät pikkupojat kohti "Bankokin keskustaa" Siamiin. Siellä pyörittiin taas kuin kärpäset KP:n kätösellä. No etsiessämme jotain kuvattavaa törmäsimme Thaimaan Ulla Taalasmaahan, joka höpö höpö höpötti koko ajan eri nähtävyyksistä huonolla englanninkielellä ja kuinkas ollakkaan hänen miehensä oli, jonkin sortin hotellin opas ja lähetti meidät T.A.T:n , joka järjestää ns elämysmatkoja ympäri Thaimaata. No sinne sitten ja varattiin tylysti 2 viikon reissu Krabille. Matka sisältää yöpymisen 4 eri Krabin kaupungissa, missä jokaisessa teemme jotain extreme kivaa. Koskenlasku, kanoottiretki sademetsän läpi, laitesukellus kurssi ja jotta ei olisi tylsää niin käydään Phi Phin saarella telttailee sademetsässä. Tänä aikana saarella on 20 matkaajaa ja perinteisesti siellä dokataan nuotiolla, soitellaan kitaraa ja lauleskellaan ja palvotaan upeaa rantaa, joka on yksi maailman kuuluisimmista. Kyseessä on The Beach elokuvan saari, missä itse Leo Leijona (Leonardo Dicaprio) pani tuulemaan 90-luvun lopussa ;) Kyllä jutkuu pantiin taas halvalla kun buukkaaja, joku Walesilainen keijo kysyi jokaisen nimeä kirjoihin niin meikäläisen kohdalla jätkä rupee huutaa kuin wieniläinen poikamieskuoro "hey everybody, check this out, this guys name is Josef Fak you" ja koko lafka nauraa. Täällä ei vissiin voi valittaa oikeusasiamiehellä. No siitä sitten päästyämme jatkoimme matkaa MBK Centeriin ostamaan jotain tarvikkeita matkalle ja siellä kun Petri ja Samuli meni shoppaa, niin Jose ja Simo painu Thai hierontaan. Ei paha ollenkaan. Mutta jottei se olisi ilman ongelmia sujunut niin Josen hieroja 50v mummo ja Simon hieroja 25v Muija. Kiitti tästä. Mutta että elämä ei olis helppoo niin kokovartalohieronta kun oli kyseessä niin Josen pakarat kävi hieroo miespuolinen hieroja ja sitten taas 50v otti puikot ohjaksiinsa. WTF!!!!. Tämän jälkeen nähtiin kaikki taas kimpassa ja päätettiin lähteä syömään ja suositteluiden johdosta suuntasimme Thai Centeriin missä kuulemma on halpaa ja hyvää ruokaa. Noh otimme Tuk Tukit ja kesken matkan Petrin ja Samulin kuski alkoi sönkkäämään, että käydään katsomassa thai muotia. Pojat ihmettelivät. Thaimaassa Tuk Tuk kuskeilla ja vaattureilla on sopimuksia, että kuskit tuovat länsimaalaisia liikkeisiin käymään ja saavat korvaukseksi bensarahaa. Pienen kinastelun jälkeen Petri ilmoitti "mä en ala enää" ja lähti käpälämäkeen Tuk Tukista kesken liikenteen. Ilta päättyi loppuen lopuksi Burger Kingiin ja siitä sitten minivanilla takaisin kotinurkille. Kun van saapui yliopistolle alkoi älytön rankkasade monsuuni tulva joku. Ja 10 minuutin sateen jälkeen koko maa oli aivan vedenvallassa. Hyvä ettei me kevyimmät emme huuhtoutuneet jokien penkkaan. Ei muuta kuin kävelemään sateen hiljennettyä kotia kohti ja nukkumaan. Huomenna alkaa urakka, mutta voinen kuvitella, että koko puolen vuoden makein reissu on edessä. Kiitos ja näkemiin blogi hiljenee 2 viikon ajaksi, jolloin tulee kattava raportointi reissun sisällöstä. Voin vain luvata, että lukemisen arvoista matskuu on tulossa.

Ensimäinen päivä Bangkokissa

Ensimmäinen todellinen päivä käynnistyi kun herättyämme keräsimme kamppeet ja suuntasimme Bangkokin ytimeen tutkitaan hoodeja. Noin 45 minuutin matka koululta istuimilla varustetulla ja ilmastoidulla pakettiautolla maksaa 30bahtia eli n. 60senttiä. Jalkauduimme keskellä Bangkokia ... jossain ei hajua missä ja aloitimme vaellusmarssimme kohti jotain. Paljon oli pieniä putiikkeja täynnä piraattituotteita ja pilvin pimein ruokakojuja joista saa paljon hyviä pikkupurtavia. Tänään nappasimme jotain lihaa tikussa ja onneksi kyseessä oli oikein maukas tavaramerkki jota tullaan jatkossakin nauttimaan ja hinta oli ruhtinaallinen 20senttiä/kpl. Löysimme kivan pienen musiikkiravintolan jonne istuimme syömään ja ei voi muuta kuin sanoa âvot. Itse lounastin lautasellisen thai maustettua kanaa cashew pähkinöiden kera plus lautasellinen paistettua porsaanlihaa. Maha tuli täyteen ja hintaa oli sellainen 3,5e. plus kolme tuoppia olutta jotka kustansivat köyhästä miehestä 2e. Lounaan jälkeen jatkoimme päätöntä vaeltelua kuin puolukka p******a ja kas kummaa löysimme kyltin joka osoitti hienoon taloon ja kyltissä luki Chaprophya & Massage. No aivan puhtaasti hieronnan eikä happy endingin toivossa nelikkö matkaa tähän byggaan. Sisään byggaan, jossa nainen ohjaa meidät viereiseen huoneeseen, jossa on lasiseinän takana n. 50 naista ilta-asuissa. Hintaa meille kerrottiin 2000bahtia = 40€. Ilmassa kävi ajatus tarkoittikohan se toinen sana siinä massagen edessä jotain huoriin liittyvää hhmm?? No poistuimme vähin äänin paikalta. Ihmettelimme kuinka tilanne oli kuin halvasta kiinalaistuottoisesta undergroung elokuvasta, jonka tarkoitus on visioida amerikkalaista ylivaltaa. Itsessään tilanne oli oikein fuck up ja äkkiä karkuun. Päivä jatkui kävelyllä ja törmäsimme MBK Centeriin joka on suuri tavaratalo, jonka sisällä on paljon pieniä ja keskisuuria kauppoja, mistä Jose ja Samuli kiilto silmissä löysivät ruskeita pusseja sisältäen miestä väkevämpää eli palautusjuomaa ja kreatiinia. Harri tietää miten Jose nostaa painoa ;) Myyjä laittoi hymyillessään kaupan päälle uudet shakerit ja joitain ihme tabuja. Pelon vallassa tarkastimme netistä mitä nuo olivat ja kas kummaa. Myyjä oli antanut meille seksihaluja parantavia pillereitä :D ei voi muuta kuin nauraa. This is the motha focking Thailand. Noh raskaan reissun jälkeen suunnattiin jo taksiin ja takaisin kotiin. Taksissa tietenkin piti ilmentyä kuskin puhuessa englantia, että Chaprophya vai mikä lie sana olikaan tarkoittaa ladyboyta.. eli olimme lähes menneet ladyboyden hierontapaikkaan :D hyi hemmetti ja kaikki "tytöt" lasin takana olivat kyllä niin kauniita. Nyt rupes suomipoikaa ja yhtä jutkua pelottaa :S Lord have mercy for us jatkossa. Taksikuskikin oli aikamoinen kaveri. Tais diggailla fudista, kun ainoat suomalaiset, jotka hän tiesi oli Sami Hyypiä ja Litmanen. Meidän kaikkien yllätykseksi kuski ymmärsi yksinkertaista englantia ja pystyimme melkein ongelmitta pääsemään määränpäähämme. Opetti hän meille pari yksikertaista sanaa thaita sen ohessa, kun pujotteli 130km vauhdissa liikenteessä. Oli sellainen fiilis, että oli jonkinnäkönen takaa-ajo menossa. Ja naureskeli kuski myös sille, kun uskottelimme peten diggailevan katoyeista eli ladyboista. Taisipa se "vittuilla" siitä petelle melkein koko matkan.

20.10.2008 matka alkaa

Kello lyö 18 ja joukkue Thaimaa saapuu hiljakselleen omista suunnistaan Helsinki- Vantaan lentokentälle ja eipä sinäänsä yllätys, että Simo saapuu viimeisenä ja myöhässä sovitusta. Jose alkaa jo tuskailemaan ja ensimmäiset tuskanpisarat ilmestyvät poskille kun Simon ystäväporukassa majailee entinen panssarintorjuntalinjan natiainen "goddammed Tolvanen." Viimeiset sanat ja halaukset vaihdettiin lähimpien kanssa ja eräiden kohdalta ei kyyneliltäkään vältytty. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja pääsimme rauhallisesti istumaan lentokoneeseen.

Mutta sitten ensimmäinen takaisku odotti meitä istuinpaikkojemme luona. Leuat loksahtivat äärimmilleen ja tuskaiset ilmeet pelästyttivät lähimmät matkustajat ja lentoemäntä jopa luuli jonkun synnyttävät koneessa kun Simon tuskainen kommentti "Tääl ei oo vittu omia näyttöjä kaikille" leijaili äänivallin yläpuolella. Eli tiedossa oli 9,5 h lento ilman aktiviteettejä. Poikien harmistuneet mielet vaihtuivat iloisiksi heti kun kone oli päässyt ilmaan ja onneksi uusien airbushien rakenne on jo niin laadukas niin korvatkaan eivät menneet lukkoon kenelläkään. Odottava tunnelma oli ilmassa kun Petri kyselee ensimmäisen juomatarjoilun tai ruuan ajankohtaa, koska lennolla oli sentään ilmainen juomatarjoilu. Ensimmäinen ruoka oli hollilla ja saimme nauttia maukasta kana teryakia tai jauheliha pihvejä. Eipä nuo ruuat koskaan ole saaneet matkustajaa kylläiseksi, mutta sen sijaan samalla tilatut ILMAISET punaviinit ja bisset saivat mahalaukun täydemmäksi. Onneksi Petrikin sai pidettyä vaihteeksi punaviinit pois vaaleilta housuiltaan, toisin kuin Japanin matkalla. Tässä vaiheessa oli jo ilmeisen selvää, että Samulille maistui ja pidemmän päälle hän joikin eniten matkan aikana.

Puolen välin tuntumassa pari penkkiriviä takanapäin pieni lapsi alkoi itkemään ja eikä kyllä lopettanut varmaan tuntiin sitä. Perinteisesti me kaikki olimme melko väsyneitä kun olimme jo maanantaina heränneet 8-10 aikoihin ja olimme olleet jo koko päivän pystyssä ja lisäkis kukaan muu kuin Samuli ei pystynyt nukkumaan lentokoneessa. Kaikkien Silmät olivat jo tonnin painoisia kun saavuimme Bangkokiin. Laukut saimme aikanamme ja mitään ei ollut hävinnyt, mutta sitten tuloaulassa ei näkynyt ketään vastassa meitä. Hetken etsittyämme ja palloiltuamme saimme soittaa infosta koulun kontaktihenkilölle. He olivat rakennuksen toisella puolella ja löysimme heidät loppuen lopuksi. Olimme aivan varmoja, että tämä kansainvälisen toimiston naishenkilö olisi nörtin näköinen ja hiukan rumahko, mutta hän osoittaitui oikein mukavaksi ja nuorehkoksi naiseksi, ei mikään kedonkukka, muttei mikään hirviökään eli siis peruskauraa. Siitä sitten matkustimme majoitukseemme Nah mho tho mansioniin, missä jaettiin huoneet, internetyhteydet, tehtiin sormenjälki skannaus ulkoovea varten ja kerättiin muuta informatiota.

Itse koulun (Sirindhorn International Institute of Technology) kampus oli oikein siisti ja mukavan oloinen lukuisine rakennuksineen ja kampus on vartioitu ja aidoin ympäröity. Portista pitää mennä sisään ja poistua. Jose kuolasi kuin pikkulapsi nähtyään n. 8000 katsojan jalkapallostadionin jonka ympärillä on 400m juoksurata kampuksella. Jottei anti olisi laihaa niin stadionin vieressä on uimastadion, jonka katsojakapasiteettiä emme tarkalleen tiedä. Mutta koulun kuntosali on siellä, joten miksei aina salin jälkeen ottaisi pari virkistävää uimakierrosta uimaaltaassa. Kampus on kooltaan noin 500m x 1km eli suht iso näin suomalaisen silmin. Kampuksen sisällä on sairaala, kauppoja, internetkeskuksia, asuinrakennuksia ja kampuksen alueella kulkee shuttle bus, jolloin ei tarvi kävellä aina paikasta paikkaan ja on ilmainen opiskelijoille.

Kampuksen tutustumisen jälkeen lähdimme alueen suurimpaan ostoskeskukseen hankkimaan tarvikkeita Future Parkiin. Noh tämä 8 kerroksinen ostoskeskus oli kallis täkäläiseen hintatasoon katsottuna, mutta silti suomalaiseen makuun halpa. Ostimme tyynyjä, sandaaleita jne. Ilmasto täällä on aika murhaava. Päivällä oli 33 astetta lämmintä, mutta hulluinta on/oli tuo kosteus mikä ilmassa leijuu. Ei tarvitse kuin istua ulkona kun paita on 10 minuutissa täysin märkä. Aivan mieletöntä oli ajatella että vietämme täällä seuraavat 6kk :D "ei voi ku nauraa kui laiha lahna on ku takas pääsee" jose tokaisee. Meillä kaikilla kun vielä on tulostavotteellisia salijuttuja täällä ollessa. Simo haluaa painoa 10kg lisää, jose 7,5kg, samuli 7,5kg ja petee ei kiinnosta.

Nyt olemme kaikki valvoneet noin 36h putkeen ja kaikkia väsytti joten painuimme omiin majoituksiimme ja nukkumaan. Nyt on aamu ja kello on 12 paikallista aikaa, takana 16h yöunet. Innokkaana tähän päivään, kuulumisiin! Missio where the hell is Bangkok on alkanut. Roger