20.10.2008 matka alkaa

Kello lyö 18 ja joukkue Thaimaa saapuu hiljakselleen omista suunnistaan Helsinki- Vantaan lentokentälle ja eipä sinäänsä yllätys, että Simo saapuu viimeisenä ja myöhässä sovitusta. Jose alkaa jo tuskailemaan ja ensimmäiset tuskanpisarat ilmestyvät poskille kun Simon ystäväporukassa majailee entinen panssarintorjuntalinjan natiainen "goddammed Tolvanen." Viimeiset sanat ja halaukset vaihdettiin lähimpien kanssa ja eräiden kohdalta ei kyyneliltäkään vältytty. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja pääsimme rauhallisesti istumaan lentokoneeseen.

Mutta sitten ensimmäinen takaisku odotti meitä istuinpaikkojemme luona. Leuat loksahtivat äärimmilleen ja tuskaiset ilmeet pelästyttivät lähimmät matkustajat ja lentoemäntä jopa luuli jonkun synnyttävät koneessa kun Simon tuskainen kommentti "Tääl ei oo vittu omia näyttöjä kaikille" leijaili äänivallin yläpuolella. Eli tiedossa oli 9,5 h lento ilman aktiviteettejä. Poikien harmistuneet mielet vaihtuivat iloisiksi heti kun kone oli päässyt ilmaan ja onneksi uusien airbushien rakenne on jo niin laadukas niin korvatkaan eivät menneet lukkoon kenelläkään. Odottava tunnelma oli ilmassa kun Petri kyselee ensimmäisen juomatarjoilun tai ruuan ajankohtaa, koska lennolla oli sentään ilmainen juomatarjoilu. Ensimmäinen ruoka oli hollilla ja saimme nauttia maukasta kana teryakia tai jauheliha pihvejä. Eipä nuo ruuat koskaan ole saaneet matkustajaa kylläiseksi, mutta sen sijaan samalla tilatut ILMAISET punaviinit ja bisset saivat mahalaukun täydemmäksi. Onneksi Petrikin sai pidettyä vaihteeksi punaviinit pois vaaleilta housuiltaan, toisin kuin Japanin matkalla. Tässä vaiheessa oli jo ilmeisen selvää, että Samulille maistui ja pidemmän päälle hän joikin eniten matkan aikana.

Puolen välin tuntumassa pari penkkiriviä takanapäin pieni lapsi alkoi itkemään ja eikä kyllä lopettanut varmaan tuntiin sitä. Perinteisesti me kaikki olimme melko väsyneitä kun olimme jo maanantaina heränneet 8-10 aikoihin ja olimme olleet jo koko päivän pystyssä ja lisäkis kukaan muu kuin Samuli ei pystynyt nukkumaan lentokoneessa. Kaikkien Silmät olivat jo tonnin painoisia kun saavuimme Bangkokiin. Laukut saimme aikanamme ja mitään ei ollut hävinnyt, mutta sitten tuloaulassa ei näkynyt ketään vastassa meitä. Hetken etsittyämme ja palloiltuamme saimme soittaa infosta koulun kontaktihenkilölle. He olivat rakennuksen toisella puolella ja löysimme heidät loppuen lopuksi. Olimme aivan varmoja, että tämä kansainvälisen toimiston naishenkilö olisi nörtin näköinen ja hiukan rumahko, mutta hän osoittaitui oikein mukavaksi ja nuorehkoksi naiseksi, ei mikään kedonkukka, muttei mikään hirviökään eli siis peruskauraa. Siitä sitten matkustimme majoitukseemme Nah mho tho mansioniin, missä jaettiin huoneet, internetyhteydet, tehtiin sormenjälki skannaus ulkoovea varten ja kerättiin muuta informatiota.

Itse koulun (Sirindhorn International Institute of Technology) kampus oli oikein siisti ja mukavan oloinen lukuisine rakennuksineen ja kampus on vartioitu ja aidoin ympäröity. Portista pitää mennä sisään ja poistua. Jose kuolasi kuin pikkulapsi nähtyään n. 8000 katsojan jalkapallostadionin jonka ympärillä on 400m juoksurata kampuksella. Jottei anti olisi laihaa niin stadionin vieressä on uimastadion, jonka katsojakapasiteettiä emme tarkalleen tiedä. Mutta koulun kuntosali on siellä, joten miksei aina salin jälkeen ottaisi pari virkistävää uimakierrosta uimaaltaassa. Kampus on kooltaan noin 500m x 1km eli suht iso näin suomalaisen silmin. Kampuksen sisällä on sairaala, kauppoja, internetkeskuksia, asuinrakennuksia ja kampuksen alueella kulkee shuttle bus, jolloin ei tarvi kävellä aina paikasta paikkaan ja on ilmainen opiskelijoille.

Kampuksen tutustumisen jälkeen lähdimme alueen suurimpaan ostoskeskukseen hankkimaan tarvikkeita Future Parkiin. Noh tämä 8 kerroksinen ostoskeskus oli kallis täkäläiseen hintatasoon katsottuna, mutta silti suomalaiseen makuun halpa. Ostimme tyynyjä, sandaaleita jne. Ilmasto täällä on aika murhaava. Päivällä oli 33 astetta lämmintä, mutta hulluinta on/oli tuo kosteus mikä ilmassa leijuu. Ei tarvitse kuin istua ulkona kun paita on 10 minuutissa täysin märkä. Aivan mieletöntä oli ajatella että vietämme täällä seuraavat 6kk :D "ei voi ku nauraa kui laiha lahna on ku takas pääsee" jose tokaisee. Meillä kaikilla kun vielä on tulostavotteellisia salijuttuja täällä ollessa. Simo haluaa painoa 10kg lisää, jose 7,5kg, samuli 7,5kg ja petee ei kiinnosta.

Nyt olemme kaikki valvoneet noin 36h putkeen ja kaikkia väsytti joten painuimme omiin majoituksiimme ja nukkumaan. Nyt on aamu ja kello on 12 paikallista aikaa, takana 16h yöunet. Innokkaana tähän päivään, kuulumisiin! Missio where the hell is Bangkok on alkanut. Roger